Kriitikon kynästä: Faaraon uni
Timantteja runoavaruudesta
Jani
K. Savolaisen kolmas runokokoelma on nimeltään Faaraon uni. Totutusti uni
viittaa epämääräiseen ja utuiseen kokemukseen tai tapahtumaan. Tässä
kokoelmassa näin ei kuitenkaan ole. Pettymyskö? No ei! Lähinnä mukava yllätys.
Kokoelman sisältö ei siis ollut otsikon luoman odotuksen mukainen. Toki tämän niminen runo kirjasta löytyy, sen viimeiseltä sivulta. Yllätys on ehdottomasti myönteinen, koska runot eivät ole utuista, hämärää mössöä vaan kirkasta ja omaperäistä ajattelua runon minän maailmasta.
Jani K. Savolainen heittelee rohkeasti universaaliin avaruuteen omasta maailmastaan hänelle mitättömiä ja tärkeitä palasia sekä koostaa näistä oman arvomaailmansa. Aivan kuin oma pää olisi tähtitaivas, josta poimia kaikkein kirkkaimmat ja tärkeimmät asiat. Yksi tärkeimmistä liittyy rakkauteen.
Lähes kaikissa runoissa kasataan näyttämölle valtavan määrän asioita, joista monet ovat kuin nykypäivän turhaa mediasaastetta. Tästä saasteesta lukijalla on helppo tehtävä poimia ne kirkkaimmat timantit, jotka voivat olla oman lapsen syntymä, oma elämänkumppani, rakkaus, hyvä olo ja vapaus valita.
Palaan vielä muinaiseen Egyptiin viittaavaan otsikkoon. Itse sain pikemmin viitteitä kalevalaisesta toistamisen tehokeinosta, jossa samantyyppisiä asioita ladataan peräkkäin. Nelipolvista trokeeta ei kuitenkaan käytetä - onneksi! Jani K. Savolaisen kieli on modernia ja ajassa elävää. Välimerkkien pois jättäminen ja jokaisen säkeen iso alkukirjain ei sinänsä minua viehättänyt. En keksinyt sille motiivia. Piristävää ja kiintoisaa luettavaa joka tapauksessa.
Toimittaja, kirjailija ja
luovan kirjoittamisen opettaja